torstai 29. kesäkuuta 2017

Haaveista




Heinrich Vogeler: 
Sehnsucht (Träumerei), noin 1900.


Jossakin luki hiljattain, että jos on kovin suuret haaveet, elämässä on jotakin pielessä. En muista enää missä ajatukseen törmäsin, mutta muistan että se kummastutti minua. Toisaalta ymmärrän, että suurilla haaveilla viitataan ajatuksessa varmaankin ihmisen tyytymättömyyteen nykyhetkeensä ja kyvyttömyyteen elää juuri sitä, juuri tätä hetkeä ja juuri nyt, mutta en silti allekirjoittaisi ajatusta ihan tuollaisenaan. Minusta hyvään elämään mahtuvat sekä hyvä nykyhetki että haaveet, ne pienet ja suuret, miten kukin ne sitten mielessään mitoittaakin.

Haaveileminen on ihmiselle – ja ihmiskunnalle – tärkeää. Jos emme osaa unelmoida esimerkiksi paremmasta maailmasta, miten tiedämme mitä tavoitella? Jos emme unelmoi tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisen ymmärryksen lisääntymisestä, miten ne voivat koskaan toteutuakaan? Unelmat ovat parhaimmillaan liikkeelle paneva voima, joka saa meidät tavoittelemaan jotakin tavoittelemisen arvoista.

Haaveet kertovat meille myös arvoistamme, siitä mikä juuri meille on tärkeää ja minne tahdomme elämässämme ja elämällämme suunnata. Siten ne myös opettavat meille meitä itseämme, sitä mikä meille on omaa ja merkityksellistä, ehkä jopa sitä mikä meissä voisi olla hyvää. Aina unelmat eivät ehkä toteudu sellaisinaan, mutta ne voivat silti kertoa meille oikeista askeleista. 

Elämä yksinomaan haaveissa ja se kuulu ”sitten kun” -elämä on tietenkin eri juttu. Kyvyttömyys elää meneillään olevaa hetkeä saa elämän valumaan läpi sormien ja muutenkin niin herkästi karkailevat päivät pakenemaan entistä kiireemmin. Vaikeina hetkinä haaveet ja unelmat saattavat toisaalta auttaa jaksamaan. Ehkä on hyväkin, jos raskaampina hetkinä kykenee kannattelemaan itseään unelmillaan? Voiko se olla väärin?

Minusta haaveet ovat tulevaisuususkoa. Luottamusta ja toiveikkuutta. Joskus niin, että ne auttavat jaksamaan ne vaikeammat hetket, ja joskus niin, että ne valaisevat jo ennestäänkin hyviä hetkiä. Ehkä unelmat ovat ennen kaikkea voimavara? Tärkeä inhimillinen resurssi, monella tavalla? Ainakin ne kantavat mahdollisuuksia, toivoa.

Omat unelmani juuri tänään, tänä hyvänä elämän hetkenä, ovat pieniä ja suuria, rakkaita ja tärkeitä. Yhtään niistä en antaisi pois. 


2 kommenttia:

  1. Katja:) Ja kiitos kaipauskuvasta, joka on mitä ilmaisevin. Kiitos myös siitä, että sen myötä sain innon tutustua Vogeleriin ja hänen puhuttelevaan tuotantoonsa. Onnellisuus on mielestäni tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen, olosuhteisiin, mutta unelmat ovat olemisen käyttövoima.

    Omat haaveeni ovat hentoja kuin heinänkorret, kepeitä kuin keijukaiset. Lähellä, vaihtuvaisia, pieniä ja osin todeksi elettäviä. Unelmani ovat suurempia, laaja-alaisempia, osin päämäärän oloisia ja osin unelmiksi tarkoitettuja, niiksi jääviä... Sinulle herkkiä haaveita & utuisia unelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, eikö olekin ihana kaipauskuva? Wikimedia Commons on mahtava aarreaitta, aina sieltä löytyy jotakin uutta ja ihanaa :)

      Ja kyllä, olen samaa mieltä: onnellisuus on nimenomaan tyytyväisyyttä - kykyä olla tyytyväinen, nähdä kaikki se hyvä mitä on. Ja unelmat ovat käyttövoimaa, kyllä... Keijukaisia ja perhosia... Joskus toteutuviksi tarkoitettuja ja joskus ei... Tärkeitä myös sellaisinaan, ihan vaan itsenään.

      Lempeää haaveilua sinullekin ja kiitos kommentistasi <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥