Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaveet ja unelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaveet ja unelmat. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. kesäkuuta 2017

Haaveista




Heinrich Vogeler: 
Sehnsucht (Träumerei), noin 1900.


Jossakin luki hiljattain, että jos on kovin suuret haaveet, elämässä on jotakin pielessä. En muista enää missä ajatukseen törmäsin, mutta muistan että se kummastutti minua. Toisaalta ymmärrän, että suurilla haaveilla viitataan ajatuksessa varmaankin ihmisen tyytymättömyyteen nykyhetkeensä ja kyvyttömyyteen elää juuri sitä, juuri tätä hetkeä ja juuri nyt, mutta en silti allekirjoittaisi ajatusta ihan tuollaisenaan. Minusta hyvään elämään mahtuvat sekä hyvä nykyhetki että haaveet, ne pienet ja suuret, miten kukin ne sitten mielessään mitoittaakin.

Haaveileminen on ihmiselle – ja ihmiskunnalle – tärkeää. Jos emme osaa unelmoida esimerkiksi paremmasta maailmasta, miten tiedämme mitä tavoitella? Jos emme unelmoi tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisen ymmärryksen lisääntymisestä, miten ne voivat koskaan toteutuakaan? Unelmat ovat parhaimmillaan liikkeelle paneva voima, joka saa meidät tavoittelemaan jotakin tavoittelemisen arvoista.

Haaveet kertovat meille myös arvoistamme, siitä mikä juuri meille on tärkeää ja minne tahdomme elämässämme ja elämällämme suunnata. Siten ne myös opettavat meille meitä itseämme, sitä mikä meille on omaa ja merkityksellistä, ehkä jopa sitä mikä meissä voisi olla hyvää. Aina unelmat eivät ehkä toteudu sellaisinaan, mutta ne voivat silti kertoa meille oikeista askeleista. 

Elämä yksinomaan haaveissa ja se kuulu ”sitten kun” -elämä on tietenkin eri juttu. Kyvyttömyys elää meneillään olevaa hetkeä saa elämän valumaan läpi sormien ja muutenkin niin herkästi karkailevat päivät pakenemaan entistä kiireemmin. Vaikeina hetkinä haaveet ja unelmat saattavat toisaalta auttaa jaksamaan. Ehkä on hyväkin, jos raskaampina hetkinä kykenee kannattelemaan itseään unelmillaan? Voiko se olla väärin?

Minusta haaveet ovat tulevaisuususkoa. Luottamusta ja toiveikkuutta. Joskus niin, että ne auttavat jaksamaan ne vaikeammat hetket, ja joskus niin, että ne valaisevat jo ennestäänkin hyviä hetkiä. Ehkä unelmat ovat ennen kaikkea voimavara? Tärkeä inhimillinen resurssi, monella tavalla? Ainakin ne kantavat mahdollisuuksia, toivoa.

Omat unelmani juuri tänään, tänä hyvänä elämän hetkenä, ovat pieniä ja suuria, rakkaita ja tärkeitä. Yhtään niistä en antaisi pois.