perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kesäkuun päivät...



Albert Edelfelt: Kesä, 1883.


Kesäkuun päivät ketjuuntuvat jo. Siitä, kun lapsilla alkoi loma, alkaa olla jo viikko. Onko se vähän vai paljon, ehkä sekä että.

Päivät ovat pehmeitä ja täyteläisiä samaan aikaan. Pidän niistä. Iltaisin kävelen alkukesän heleässä vihreässä ja hengitän sen nuoruutta. Vielä on kaikki alullaan, kesän ensihetket vasta. Olen onnellinen siitä, että on juuri tämä vuodenhetki, juuri nyt.

Ja ajattelen, tietenkin, käsikirjoituksiani maailman tuulissa ja sitä, miten en tiedä mitään siitä mitä ne matkallaan kohtaavat. Välillä ajattelen sitäkin, että ehkä jo ennen joulua kuulen sentään jotakin, saan jostakin vastauksen, mikä se sitten onkin, ja sitten ajattelen, taas, että kirjoittajan taival on kai tässäkin kohtaa malttamisen taival. Asiat tapahtuvat hitaasti (jos ollenkaan, olin myös vähällä kirjoittaa, mutta muistin sentään, että tapahtuuhan ainakin itse kirjoittaminen). Niin, kaikki ottaa aikansa, tarinoiden kypsyminen ja myös odottaminen sen jälkeen. Onneksi ei oikeastaan ole kiire, ei minnekään. Onneksi se on juuri niin, että tärkeintä on matka itse.

Nyt kirjoitan vuoroin ryöpsähtäen ja vuoroin hitaasti satunnaisia säkeitä ja katkelmia rakenteilla oleviin alkuihin. Menen mahdollisuuksiin, tunnustelen niitä. Ja tiedän, että näistä säkeistä ja katkelmista ja aluista ja mahdollisuuksista lähtee taas hiljalleen rakentumaan uusia tarinoita, maailmoita, matkoja. Sitä en ehkä vielä tiedä, mistä lopulta tulee valmista, ensin tai ollenkaan. Mutta jostakin tulee, hiljalleen ja omaan tahtiinsa, niin uskon.

Välillä vain istun teekuppi kädessä. Katselen taivasta, joka eri päivinä ja iltoina on erilainen. Toisina päivinä ja iltoina se on kirkas ja avara. Toisina harmaa, melankolinen. Mutta aina siinä on äärettömyys.

4 kommenttia:

  1. Taivas on aina kaunis <3 Pidän postauksesi lopetuksesta. Se kuulostaa "kohtalokkaalta" - en keksi muuta nimitystä tietynlaisille hienoille lauseille ja lopetuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Clover, eikö olekin - taivas on kaunis kaikissa kasvoissaan, kaunis ja suuri, ja ihminen niin pieni sen alla. Kiitos paljon sinulle, kommenttisi toi aamuuni hymyä <3

      Poista
  2. Olin haltijanjärven rannalla ja seurasin jäiden lähtöä. Mahtavaa seurata luonnon muuttumista päivä päivältä. Meillä täällä etelessä tuntuu, että kaikki tapahtuu todella nopeasti, mutta siellä haltijatunturin rannalla oli mahdollista nauttia muutoksesta.
    Nautitaan alkukesästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, pohjoisessa onkin ihan oma taikansa. Vuodenaikojen vaihtuminen on kyllä ylipäätäänkin mahtava rikkaus - ja rikkautta on myös se, että sitä ennättää tarkkailla. Nautitaan, on ihana aika vuodesta <3 Kiitos Mai <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥