sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kaltaisuuksia


Koristelin eilen tätä uutta vihkostani. Kääräisin vähän kansipaperia, liimasin kuvia. Sen jälkeen kirjoitin pitkän kirjoituksen. 

Kirjoitin toisista samankaltaisista vihkoista, joita olen ostanut päiväkirjoikseni yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjoitin baskerista, jollaista olen käyttänyt vielä kauemmin (ja joka kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen oli lopulta pakko vaihtaa uuteen). Kirjoitin sormuksesta, kukista, väreistä, kirjoista ja kirjailijoista.

Valitsin myös kuvan. Asettelin sen tekstin lomaan. Näin:

"Jo puoli elämää, vähän ylikin, on mukanani kulkenut myös rakkauteni
Helene Schjerfbeckin taiteeseen:




Helene Schjerfbeck: Tanssikengät, 1882."


Niin: kirjoitin kaltaisuuksista ja mieltymyksistä, siitä miten ihminen saattaa pitää samantapaisista asioista vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, vaikka ajassa ja elämän tuulissa aina myös muuttuu, kerrostuu. Kirjoitin, että pitää olla tilaa kummallekin, sekä pysyvyydelle että muuttumiselle ja sekä ihmisessä että elämässä. Kirjoitin, että juuri tasapaino on hyvä, tässäkin – se, että saa sekä muuttua että pysyä samanlaisena, itselle sopivassa suhteessa. Kirjoitin, että ihminen ja elämä ovat ylipäätäänkin sellaisia, että kaikki uusi rakentuu sille pohjalle, joka jo on. Että kaikki, mitä teemme tänään ja huomenna, rakentuu aiemmin kokemamme ja tekemämme jatkoksi.

Kirjoitus rönsyili, harhaili, en saanut siihen otetta. Ajatukset sumenivat toistensa lomaan ja tuntui, että eksyin taas kauas, paljon kauemmas kuin tässä kohtaa oli tarpeen. Lopulta huomasin, että halusin oikeastaan sanoa vain tämän:

Uudella vihkollani on vanhat kääreet. Saan kirjoittaa uutta samantapaisiin kansiin, samantapaiselle paperille. Tuntuu omalta. Oikealta. Minulta. Siltä, että on hyvä jatkaa.

Siinä kaikki. Pyyhin muun pois. 

8 kommenttia:

  1. Ihastuttava postaus:) Edelfelt ja Schjerfbeck, kaksi ikitaiteiijaa ja pysyyvyyttä edustavaa, kuten myös se sisin, ydin, joka meissä on ja joka kehrää uutta ympärillemme...
    Kuten kiteytit: uusi vihko, vanhat kääret. Se on siinä: elämä ja sen kulku. Kaltaisuuksia lukiessa tuli hyvä mieli, kiitos siitä ja keveitä kesätuulia ja ilmavaa aatoksenlentoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hymyilyttävästä ja kesätuulia ihanasti tuulahtelevasta kommentistasi Takkutukka <3 Ja eikö, Edelfelt ja Schjerfbeck ovat todellakin ikitaiteilijoita, joiden teokset kestävät ajasta aikaan... Ja niin se on, elämä - uusia vihkoja vanhoissa kääreissä :) Kiitos vielä ja lempeitä, helliviä kesätuulia myös sinulle <3

      Poista
  2. Ihana kansikuva ja Tanssikengät on yksi lemppareistani. Schjerfbeck maalasi useamman version teoksesta ja lopulta se oli häilyväinen, unenomainen, ajaton.

    Luova kirjoittaminen, harhailla, haahuilla, etsiä, hakea, löytää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai <3 Minustakin on aivan hurmaava tuo kirjettä kirjoittava nainen, hymyilyttää aina kun hänet nyt tuossa näen :) Ja Tanssikengät on myös minun ikilemppareitani <3 Schjerfbeck teki siitä tosiaan useita versioita, kaikki ihania. Tämän tähän laittamani version olen itse tuntenut kauimmin.

      Ja sanos muuta, sitä se on, luova kirjoittaminen: harhailua, haahuilua, etsimistä, hakemista, löytämistä... Hienoja ovat sekä ne hetket, joina etsii, että ne, joina ehkä löytää.

      <3

      Poista
  3. Joskus pitää vähän rönsyillä sinne ja tänne, ennen kuin löytää sen olennaisen kaiken keskeltä. :) Ihania kesäpäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, eikö vain - ja rönsyilemisessä on tiettyä etsimisen viehätystäkin ihan noin niin kuin yleisestikin ottaen :) Kiitos kommentistasi ja ihania, kauniita kesäpäiviä myös sinulle <3

      Poista
  4. Ihanaksi katsoa olet vihkosi käärinyt ja koristellut ja ihana lukea on sisältökin. Toivon sinulle aurinkoista ja suloista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula ihanasta, lämpimästä kommentistasi ja suloista, hellivää suvea myös sinulle <3

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥