Kevät on heräämisen ja uusien alkujen aikaa. Tulee sellainen olo, että tekee mieli räpytellä silmiä auki ja aloittaa jotakin uutta. Vaikka sitten avata ihan uusi vihko, hengittää sen viekoittelevaa tyhjyyttä ja antaa kevättuulen puhaltaa sen vielä valkeille sivuille, katsoa mitä se niille piirtää.
Tämän
uuden pienen
vihkoseni nimi, käsivarapiirroksia, viittaa erään
suosikkirunoilijattareni estetiikkaan: Edith Södergran kirjoitti toisen
runokokoelmansa, Syyskuun lyyran
(1918), johdannossa että
”minun runoni on otettava huolettomina käsivarapiirroksina”. Tähän
vihkoseen ei ehkä kirjoiteta runoutta (vaikka siteerataan ehkä kyllä),
mutta Edithin runoja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen rakastaneena
rohkenen
lainata häneltä tätä viehättävää, vapauttavaa sanaa ja johdatella
itseäni sen myötä
ennen kaikkea kirjoittamisen vapauteen.
Kirjoittamisen vapautta korostaessaan nimen on tarkoitus tehdä tilaa myös tietylle rajaamattomuudelle, keskeneräisyydelle ja luonnosmaisuudelle – sille, että myös blogin konseptiksi voi ja saa riittää erilaisten luonnostelmien piirtely ja että niin se kuin sen kirjoituksetkin saavat vapaasti olla kesken, matkalla, ja kirjoituksissa etsiskellyt ajatukset aikanaan kasvaa, kypsyä, tarvittaessa muuttuakin. Ehkä haluan tehdä tilaa myös (ja erityisesti) prosesseille, sille että kirjoittaminen on aina nimenomaan matka, jota taittaessaan ei koskaan voi varmaksi tietää mikä ajatus ja lause johtaa mihinkin ja mikä milloinkin on seuraava askel, ja että kiehtovaa on oikeastaan juuri se. Niin: kaikki kirjoittaminen alkaa aina ensimmäisestä hahmotelmasta, ensimmäisestä luonnoksesta, ensimmäisestä sivusta.
Kirjoittamisen vapautta korostaessaan nimen on tarkoitus tehdä tilaa myös tietylle rajaamattomuudelle, keskeneräisyydelle ja luonnosmaisuudelle – sille, että myös blogin konseptiksi voi ja saa riittää erilaisten luonnostelmien piirtely ja että niin se kuin sen kirjoituksetkin saavat vapaasti olla kesken, matkalla, ja kirjoituksissa etsiskellyt ajatukset aikanaan kasvaa, kypsyä, tarvittaessa muuttuakin. Ehkä haluan tehdä tilaa myös (ja erityisesti) prosesseille, sille että kirjoittaminen on aina nimenomaan matka, jota taittaessaan ei koskaan voi varmaksi tietää mikä ajatus ja lause johtaa mihinkin ja mikä milloinkin on seuraava askel, ja että kiehtovaa on oikeastaan juuri se. Niin: kaikki kirjoittaminen alkaa aina ensimmäisestä hahmotelmasta, ensimmäisestä luonnoksesta, ensimmäisestä sivusta.
Käsivarapiirroksia
on siis
luonnostelmien ja muistiinmerkintöjen vihko – lukijan, kirjoittajan, ihmisen ajassa ja ajan
virrassa. Se on ajatusten luonnostelua sanoiksi, aiheita ja ehkä
kirjoittamisen tapojakaan
rajaamatta. Kirjallisuudesta kirjoitan, tavalla ja/tai
toisella, ja luultavasti kirjoittamisestakin, mutta niin kuin luonnosvihkot ainakin, myös tämä on
avoin kaikenlaisille mieleenjuolahduksille, jotka tuntuvat tarpeellisilta
luonnostella muistiin ennen kuin ne taas jo karkaavat muiden mietteiden alle. Aika näyttäköön, minkälaisista
kirjoituksista vihkoni täyttyy. Mistä tekee mieli kirjoittaa. Ja miten.
Tiedättehän: kun kirjoittaa ensimmäiset sanat, ei ehkä tiedä mitään siitä miten
seuraavaksi jatkaa tai miten aikanaan lopettaa. Kirjoittaminen on etsimistä, ja ehkä
vähän löytämistäkin, kunnes on taas etsittävä uudelleen.
Lämpimästi tervetuloa mukaan luonnostelumatkalleni,
toivottaa Katja / Käsivarapiirroksia
Kylläpä on hieno nimi uudelle blogillesi. Toivottavasti saat tehtyä tästä mieleisesi. Uusia tuulia todella välillä kaipaa, miksi sitä itseään rajoittamaan. Minä tein muutoksen ihan oman blogini puitteissa; aloin kirjoittaa muustakin kuin kirjoista, eksyin politiikkaan ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, kaikkeen minua kiinnostavaan. Tavallaan se onkin niin hienoa, ettei voi tietää mihin ensimmäiset askeleet johtavat. On itselleenkin ihan kiinnostavaa seurata kuinka oma blogi muuttuu ja kasvaa - en silloin 2013 olisi lainkaan uskonut, että blogini muotoutuu tällaiseksi kuin nyt. Nyt olen tosi tyytyväinen, mutta tiedä häntä miltä sitten parin vuoden päästä näyttää. Se on kiinnostavaa, mutta tällä hetkellä on ihan hyvä nauttia tästä juuri tällaisena.
VastaaPoistaLukumato, kiitos - minustakin tuo nimi on hyvin kaunis ja vielä rakkaan Edithin perintöjä :) Saa nyt tosiaan nähdä, mitä tämä uusi alku tullessaan tuo. Aika lailla ilman ennakkoasetuksia tässä aloittelen, vaikka samoilla kirjoittajan sormenpäillä täälläkin tietysti näpyttelen. Ja toki muutoksia voi tehdä myös vanhan blogin puolella, ja ainahan blogit ajassa elävätkin, enemmän tai vähemmän. Minulla nyt vaan oli kovasti juuri sellainen uuden vihkon tarve, niin annoinpas sitten itseni sellaisen hankkia :)
PoistaKiitos kutsusta, kivalta näyttää ja kuulostaa uusi blogisi <3
VastaaPoistaMai, kiitos sinulle ja tervetuloa täälläkin piipahtelemaan <3
PoistaOnnea blogillesi<3
VastaaPoistaKiitos Pearl Clover ja lämpimästi tervetuloa tänne <3
PoistaKutsuvalta ja tyylikkäältä näyttää vihkosi, ilmoittaudun mukaan matkalle:)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka ja ihanaa että lähdet matkalle mukaan, lämpimästi tervetuloa <3
Poista